Taas neuvolassa

Eilen käytiin taas neuvolassa mittauttamassa kasvun ihmeet. Ajettiin täältä mökiltä ensin terveyskeskukseen mittauttamaan äidin veriarvot ja sitten kodin kautta neuvolaan. Matka meni ihan mukavasti ja Aamos heräsi vasta kotipihassa ensimmäisen kerran. Tytöt jäivät mummin kanssa mökille.

Neuvolassa Aamos oli mitä rauhallisin. Neuvolan täti laittoi hänet hoitopöydälle makuulle ja yritti houkutella pään kääntöön. Aamos kuitenkin vain katseli oikealle, eikä suostunut kääntämään päätään. Saatiin sitten kehotus yrittää keskustella ja näyttää vauvalle tavaroita myös vasemmalla puolella, että kääntäisi enemmän päätään. Sitten Aamos laitettiin vatsalleen ja katsottiin sitä, miten vauva nostaa päätään. Tulos oli sama. Aamos oli tyytyväisenä vatsallaan ja haki siinä hyvän asennon jossa lepäillä. Ei siis yritystäkään päännostamiseen, vaikka täti yritti niskasta kutitella. Mitä tästä siis opimme! Ei kannatta ihan täyteen syöttää vauvaa juuri ennen neuvolaa, tai hän nuokkuu koko tapahtuman yli.

Paino oli taas viikossa noussut ihan hyvin. Nyt saatiin lukemiksi 4530 g eli viikossa nousua n. 440 g. Ja pituuttakin taas se kolmisen senttiä. Pituuden mittaustarkkuus on aina vähän niin ja näin, mutta ainakin se on varmaa, että pituutta tulee koko ajan ja kohisten. Taitaa jokainen lapsi olla isosisarustaan pidempi, kun Aamoksen mitta tuntuu ylittävän Ainonkin mitat.

Neuvolavierailu

Tänään kävin vauvan kanssa neuvolassa mökkipaikkakunnalla. Sovittiin oman neuvolan kanssa, että yritän tällä viikolla käydä mökkikunnan neuvolassa. Soitin maanantaina sitten tänne uuteen neuvolaan ja sovin, että tuleen tänään käymään heidän puhelinaikana.

Tänään sitten menin sovitusti neuvolaan ja kaikki meni ihan hienosti. Otin jo odotustilassa vauvalta pois lähes kaikki vaatteet ja vaipan. Kävin sitten koputtelemassa yhteen hoitohuoneeseen, jossa neuvolan "täti" vaikutti vapaalta (ei siis ollut puhelimessa, kuten muut). Kerroin asiamme ja punnitus oli äkkiä ohi ja me takaisin odotustilassa vaatettamassa. En varmaan yli minuuttia vienyt heidän aikaansa.

Vauva on viikon aikana saanut rintamaidon lisäksi lisämaitoa. Olen imettänyt kerralla kummastakin rinnasta ja sen jälkeen antanut lisämaitoa, jos vauva on vaikuttanut nälkäiseltä. Lisämaitoa on mennyt varmaan siinä 3-4 kertaa päivässä. En ole juurikaan yli 40 ml antanut, joskin muutamana kertana on vauva hamunnut vielä vähän enemmän lisämaitoa. Eilen ja tänään on lisämaitoa mennyt ehkä tavallista enemmän. Tänään varmaan asiaan on vaikuttanut kaupungilla käyminen, vierailu ja kaupassa käynti. Ei siis olla ehditty vain olla ja ihmetellä, vaan normaalin elämän vaatimuksetkin tulevat välillä vastaan.

Punnitus näytti sen, että vauvan paino on nyt viime torstaista, eli naftissa viikossa noussut 390 g. Torstaina paino oli siis 3700 g ja tänään keskiviikkona 4090 g. Soitin omalle neuvolan tädille ja kerroin hänelle punnitustuloksen. Kuulemma paino on noussut ihan kohisten ja 250 g:kin olisi ollut ihan hyvä saavutus. Jatkossa mennään siis lisämaidon kanssa ja pyrin olemaan antamatta sitä öisin, jos ei ihan tunnin välein tarvitse imettää. Eli käytännössä samalla tavalla jatketaan.

Tuputtamalla voittoon

Nyt on sitten kaksi päivää tuputettu rintamaidon lisäksi korviketta ja onneksi saatiin myös tulosta. Vauvan paino on noussut kahdessa päivässä 250 g, joten nyt kahden viikon kohdalla voidaan sanoa, että syntymäpaino on saavutettu. Yes!

Jatkossa ei sitten ihan niin paljoa tarvinne tuputtaa lisämaitoa, vaan saanee juoda suosiolla sen verran kuin maistuu. Jatkan imetystä siten, että imetän kerralla kummankin rinnan ja annan sitten lisämaitoa, jos se vaikka vielä maistuisi. Näillä mennään nyt eteenpäin!

Vauvasta huolta

Ensimmäiset viikot vauvan kanssa ovat aika stressaavia, ennen kuin kaikki lähtee rullaamaan ongelmitta ja huolehtimatta.

Vauvan huomattiin lähtötarkastuksessa olevan vähän keltainen. Keltaisuus ei kuitenkaan ollut niin selvää, että sitä olisi erityisesti lähdetty tutkimaan ja hoitamaan. Bilirubiiniarvoja ei siis sairaalassa mitattu. Kotona ensimmäisellä viikolla yritin syöttää vauvaa mahdollisimman usein ja nukuttaa kohtuu valoisassa paikassa, jotta keltaisuus alkaisi hävitä. Vauva kuitenkin nukkui mielellään pitkiä aikoja ja keltaisuus ei tuntunut mitenkään hälvenevän. Viime perjantaina käytiin varmuuden vuoksi mittauttamassa bilirubiiniarvot ja ihan kohdallaan ne olivat. Vauva oli vielä keltainen, mutta mitään erityistä ei tarvinnut tämän johdosta tehdä. Saimme siis huokaista helpotuksesta.

Eilen olimme neuvolassa punnituksella ja neuvolan tätikin arvioi, että keltaisuutta on vielä jonkin verran. Paino ei kuitenkaan ollut lähtenyt nousemaan vieläkään vaan vauvan paino oli viikossa laskenut 30 g, kun suositus olisi varmaan, että nousisi sen 200 g. Pituutta oli kuitenkin tullut 3 cm, joten nyt pituudeksi saatiin 53,5 cm. Toki tuo mittaus on aina vähän niin ja näin, riippuen mittaajasta ja vauvan yhteistyöhalukkuudesta. Nyt sitten aloitetaan imetyksen lisäksi lisämaidon antaminen, jotta saadaan paino nousuun. Seuraava kontrolli onkin sitten jo huomenna torstaina.

Tuo painon tippuminen tai paremminkin lähes paikallaan pysyminen, tuli ihan puskista. Mä oon imettänyt paljon ja maitoa on tuntunut tulevan. Vauva on ollut tyytyväinen ja nukkunut hyvän mittaisia päikkäreitä, eli 2-3 tuntia putkeen. Yölläkin meillä on nukuttu vähintään se kolmen tunnin pätkä kerralla ja jatkettu unia heti imetyksen jälkeen. En osannut epäillä, ettei maito riittäisi.

Nyt olen sitten jatkanut imetystä ja antanut sen päälle lisämaitoa. Tosin ensimmäiset kokeilut olivat turhia, koska vauva ei vaan suostunut ottamaan yhtään enää lisää. Illalla annoin sitten ensin pullosta, jolloin sainkin hänet juomaan 60 milliä ja sitten imetin päälle. Ihan hyvin pullo tuolloin maistui. Yöllä imetyksen jälkeen annon myös toisen kerran maitoa ja silloin hän suostui juomaan n. 40 ml. Aamusta imetyksen jälkeen maistui myös tuo n. 40 ml, tosin ei mitenkään kovin halukkaasti vaan tuputtamalla. Toivottavasti nuo määrät saavat nyt painon nousuun ja tuputus tuottaa tuloksen.

Ensimmäiset yöt kotona

Nyt on kotona oltu jo viikon verran ja ensimmäiset kokemukset öistä on takana.

Muistan miten esikoisen kanssa stressasi sitä, että saakohan sitä yöllä ollenkaan nukutuksi, jos vauva herää koko ajan. Pelkäsin iltaisin, että nyt varmaan tulee ihan katastrofi yö ja sitten olen päivällä puoli kuollut. Esikoinen oli kuitenkin ihan hyvä nukkuja, joten uhkakuvat eivät toteutuneet.

Keskimmäinen olikin sitten ihan toista maata ja kun puolitoista vuotta oli valvottu, niin sen jälkeen ei paljon yhden yön valvominen haittaa. Kuopus on kuitenkin osoittautunut, ainakin ensimmäisen viikon jälkeen, ihan hyväksi nukkujaksi. Hän on nukahtanut yöunille siinä 21-22 aikaan ja nukkui jo ensimmäisenäkin yönä kaksi noin kolmen tunnin pätkää, eikä siinä välillä edes kunnolla heräänyt, vaikkakin tosin roikkui rinnalla reilun tunnin, ennen kuin nukahti uudelleen.

Toissa yönä vauveli jo nukkui huiman 6 tunnin pätkän. Tämä oli tosin äidistäkin jo vähän liikaa, joten neuvolassa tästä ei kannata hiiskua. Viime yönä sitten herättelinkin poikaa syömään jo kolmen tunnin nukkumisen jälkeen. Tosin herättäminen ei ollut ihan helppoa, kun en halunnut itse nousta ja ruveta esim. vaippaa vaihtamaan, joku raja siinä herättämisessäkin pitää olla.

Herätin oikeastaan sen takia, ettei maidontuloon tulee mitään hidasteita. Muistelen, että viimeksi ainakin painotettiin yösyöttöjen tärkeyttä. Yölliset imetykset pitänevät maidontuotannon toiminnassa, joten näin ensimmäisinä öinä ei parane nukkua liiaksi, vaikka se äidille ihan hyvää tekikin.

Jos näin mennään kuin tähänkin asti, niin yöunet on turvattu, mutta voipi tässä matkan varrella tulla mutkia matkaan. Mä nukun vauvan kanssa nyt perhepedissä ja riski on, että vauva oppii niin täysin nukkumaan vain mun kainalossa ja mielellään rinta suussa, että tulee tulevaisuus voi olla samanlainen kuin keskimmäisen kanssa. En vaan kuitenkaan jaksa/uskalla siirtää vauvaa omaan sänkyynsä nukkumaan, ettei se vaan herää ja mun yöni pirstaloituu siinä samalla.

Tuttia kehiin

Torstaina aamupäivällä annettiin pojulle ensimmäisen kerran tutti suuhun. Tästä tutistakin on tehty sellainen pahan ilmentymä. Saako sitä käyttää vai ei? Viekö se imuotteen, olisiko parempi elää ilman totuttua tuttitapaa jne?

Alva oppi pitkällisen harjoittelun jälkeen tutin syömisen. Hän taisi olla silloin reilu puolivuotias. Neuvolat taitaa suositella tutin pois jättämistä jo aika pian tuon puolen vuoden jälkeen, mutta kun pitkän harjoittelun jälkeen saatiin tulosta, niin en ollut ihan heti valmis siitä vierottamaan. Vieroitus tapahtuikin kun hän oli jo yli kaksi vuotias. Meni ihan tosi kivuttomasti silloin.

Aino puolestaan ei suostunut syömään tuttia ollenkaan. Kolmen sekunnin suussa olo taisi olla maksimi ja sitten se lensi kaaressa ulos suusta. Se ei ollut hänen juttunsa.

Mietin väkisinkin, ennen kuin annoin Aamokselle tutin, että mitenhän tässä käy. Hän taitaa olla oman tiensä kulkija tässä perheessä, koska tutti pysyi kerralla suussa. Tosin vähän aikaa sitä imettyään, alkoi vähän harmittamaan, kun mitään ei tullutkaan, mutta sitten siihen jo tottutiin ja sikiän veto tutti suussa onnistui heti.

Sisarrakkautta

Aamos on herättänyt ihastusta isosiskoissa. Häntä halutaan olla koko ajan pusuttamassa ja ottamassa syliin. Kun Aamosta itkuttaa sitterissä, menee jompikumpi siskoista häntä lohduttamaan ja keinuttelemaan. Ainakaan vielä mustasukkaisuutta ei ole ilmassa.

Alva kun on esikoisasemassaan jo kerran joutunut huomion jakamaan, niin oletinkin vähän, että hänen elämäänsä vauva ei suuresti muuttaisi. Hän on myös niin empaattinen ja toiset huomioiva, että hänen luonteeseen ei sovi kovin suuri mustasukkaisuus. Toisaalta vaikea sitä on etukäteen ennustaa, että miten menee.

Aino puolestaan on niin tottunut olemaan perheen vauva, että hänen sopeutumisensa vauvan tuloon voi olla vähän vaikeampaa. Toisaalta tässä voisi helpottaa se, että hän on ihan täysin Iskän tyttö, joten hän ei ehkä ole yhtä mustasukkainen äidistä, kuin olisi Iskästä. Ja Iskä ei nyt aluksi joudu olemaan ihan niin kiinteästi vauvan kanssa.

Ja vauvan tulo jää kerrossängyn varjoon. Alva on jo pitkään pyytänyt kerrossänkyä ja olen luvannut, että sellainen hankitaan kun hän täyttää 4 vuotta. Pelkäsin, että hän tai Aino putoaa sieltä koheltaessaan. Nyt kerrossänky on ollut käytössä kolmena yönä ja se on vieläkin mitä ihmeellisin asia.